1911
1951
1952
1955
1957
1962
1966
1973
1985
1991
1995
2002
2011
2012
2013
2014
2021
Näkymä ”Lintsiltä” Kallion kaupunginosan suuntaan vuonna 1911. Kukapa olisi uskonut, että tällä paikalla olisi 40 vuotta myöhemmin Pohjoismaiden suurin ja Euroopan korkein vuoristorata?
Kuva: Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo
Vuoristorataa rakennetaan keväällä 1951. Rakentamista johti rakennusmestari Valdemar Lebech (1884–1975) Kööpenhaminan Tivolista, joka oli ehdottanut edellisenä syksynä Linnanmäelle puisen vuoristoradan rakentamista. Johto oli innostunut ajatuksesta hankkia vetonaula kesän 1952 olympialaisia varten.
Lebech toi mukanaan Tanskasta useita asiantuntijoita, jotka olivat hänen kanssaan olleet toteuttamassa ja rakentamassa useita vuoristoratoja Tanskassa ja Ruotsissa.
Kuvassa vasemmalta rakennusmestari Madsen, puutavaran toimittaneen sahan edustaja, Valdemar Lebech, Madsenin poika, Knud Lebech (Valdemarin poika) ja Svend Jarlström. Kuvassa näkyy myös vesilinnan vartijan mökki, joka purettiin Vuoristoradan tieltä.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Tärkeä henkilö Vuoristoradan taustalla on myös tanskalainen Svend Jarlström, joka omisti huvipuiston alkuvuosina lähes kaikki Linnanmäen laitteet. Hän lainasi Lastensuojelun Keskusliitolta 25 miljoonaa markkaa Vuoristoradan rakentamiseen. Lainan takasivat Valdemar Lebech ja tanskalaisen Aalborgin huvipuiston johtaja Wolmar Lind. Rata säilyi Jarlströmin omistuksessa vuoteen 1959 asti, jolloin Linnanmäen omistava Lasten Päivän Säätiö osti huvipuiston laitteet itselleen. Kuvassa Jarlström poseeraa Vuoristoradan kyydissä 1950-luvun loppupuolella.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Valdemar Lebech toimitti Linnanmäelle tanskalaisen Bakkenin huvipuiston vuoristoradan piirustukset, joiden mukaan Vuoristorata rakennettiin. Pituutta lisättiin noin 100 metriä, jotta radasta saatiin 960 metriä pitkänä ja 24 metriä korkeana Pohjoismaiden tuolloin suurin vuoristorata.
Piirustukset olivat vuodelta 1931. Radan suunnittelusta oli vastannut Valdemar Lebech, tekniset piirustukset olivat Ernst Milnen ja Jurgen Adler-Nissenin käsialaa ja junat oli piirtänyt englantilainen F.J. Bird.
Junien ja varaosien alkuperäiset piirustukset ovat säilyneet, ja ne ovat tallessa Linnanmäen arkistossa.
Kevät 1951 oli kovaa rakentamisen aikaa. Vuoristorata oli alun perin tarkoitus avata huvipuiston avajaispäivänä 11.5.1951, mutta aikataulu oli aivan liian tiukka. Sodanjälkeisessä Suomessa oli tarvikkeista kova pula. Rataan käytetty puutavara toimitettiin Korvenrannan sahalta Järvelästä. Puuta radan rakentamiseen kului kaiken kaikkiaan 620 kiintokuutiometriä. Jotta rakentaminen pystyi sujumaan tauotta, lähtivät kuorma-autot Järvelästä aina edellisenä iltana, jotta puutavara oli valmiina Helsingissä aamuseitsemältä. Kiitokseksi urakasta Linnanmäki osti sahalle jyrsinlaitteen, joka on Järvelässä tallessa tänäkin päivänä. Vuoristoradan junat puolestaan valmisti Ilmasuojeluteollisuus Oy, joka oli aiemmin valmistanut lentokoneiden ja koneistojen osia mm. puolustusvoimille. Vaijeria pyörittävä sähkömoottori vaihdelaatikkoineen hankittiin käytettynä. Alkuperäinen sähkömoottori oli peräisin laivasta.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Vuoristoradan rakentajat yhteiskuvassa harjannostajaisissa keväällä 1951. Rataa olivat rakentamassa Lebechin mukana tulleiden tanskalaisten lisäksi Linnanmäen omat miehet sekä ulkomaisia rakennusmiehiä mm. Itävallasta.
Harjannostajaisissa työmiehille tarjottiin voileipiä ja pilsneriä, ja ohjelmassa oli myös mm. musiikkiesityksiä.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Vuoristoradan avajaisia juhlittiin perjantaina 13.7.1951 kello 16. Ensimmäisellä kierroksella mukana olivat mm. kaupunginjohtaja Erik von Frenckell ja Lasten Päivän toiminnanjohtaja Einari Haltiavuori. Yleisölle Vuoristorata oli avoinna avajaispäivänä klo 18.30–23.30, ja ensimmäisenä iltana Vuoristoradan kyydissä kävi kaikkiaan 3 400 ihmistä. Läpi viikonlopun Linnanmäellä esiintyi Suomessa tuolloin suosittu yhdysvaltalainen lauluyhtye Delta Rhythm Boys.
Lauantaina 14.7.1951 Linnanmäki mainosti Helsingin Sanomissa Vuoristoradan avajaisviikonlopun ohjelmaa.
Vuoristorata iltavalaistuksessa vuonna 1952. Kuuluisat ”juoksuvalot” – joita on Vuoristoradalla kaikkiaan noin 3 000 kappaletta – ovat olleet paikoillaan alusta asti.
Kuva: Monifoto / Helsingin kaupunginmuseo
Koska Vuoristorata on tekniikaltaan vanhanaikainen, ei radalla ole automaattisia jarruja, vaan matkan aikana junan jarruttamisesta vastaa Jarrumies, joka käyttää junan jarruja viimeisessä vaunussa sijaitsevaa jarrukahvaa vetämällä. Ensimmäisiä Jarrumiehiä rekrytoitiin mm. ilmavoimien lentäjien keskuudesta, sillä työtehtävän ajateltiin vaativan huimapäisyyttä.
Yhteiskuvassa kesän 1951 Jarrumiehet.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Vuoristorata ja Linnanmäki Helsingin kesäolympialaisten aikaan heinäkuussa 1952.
Kuva: Pekka Kyytinen / Museovirasto
Olympiakesä oli lopulta Linnanmäelle suuri pettymys, ja se aiheutti taloudellisia paineita, jotka jatkuivat läpi 1950-luvun. Kesällä 1953 Vuoristoradan tuotto oli laskenut neljännekseen ensimmäisen vuoden tuotosta. Vuoristoradan rakentaminenkin oli maksanut lopulta 48 miljoonaa markkaa (nykyrahassa n. 1,5 miljoonaa euroa) eli lähes kaksi kertaa alkuperäisen arvion verran. Vuoristoradan toiminnan yllä oli useita vuosia tummia pilviä, ja monet arvioivat sen kestoiäksi vain 10–15 vuotta. Vuonna 1959 Svend Jarlström myi Vuoristoradan Lasten Päivän Säätiölle, joka alkoi tehokkaammin kehittää koko huvipuistoa. 1960-luvulla taloustilanne alkoi korjaantua, ja Vuoristorata sinetöi paikkansa huvipuiston ykkössuosikkina.
Kuvassa italialaisia olympiaurheilijoita Vuoristoradalla heinäkuussa 1952.
Kuva: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo
Monen mielestä yksi Vuoristoradan parhaista kohdista on niin sanottu ”laiturikumpu”, jossa etenkin ensimmäisen vaunun matkustajien takamus hyppää ilmaan. Samaa mieltä olivat ilmeistä päätellen Vuoristoradan kävijät jo vuonna 1955.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo
Vuoristoradan laiturialueen liput kertoivat huvipuiston kävijöille tarinaa – saammekin kiittää tanskalaisia siitä, että Vuoristorata saatiin Linnanmäelle. Jo vuonna 1957 huvipuistokävijöiden suosikkiherkkuihin kuului vohveli.
Kuva: Alvar Kolanen
Alun perin Vuoristoradan Jarrumies teki työtään istuen omalla penkillään junan viimeisessä vaunussa. Jarrumiehillä oli voimassa sääntö, jonka mukaan ajon aikana seisomaan nouseminen oli kiellettyä. Stig Lindholm, joka toimi Jarrumiehenä vuosina 1958–1973, oli ensimmäinen Jarrumies, joka uhmasi tätä sääntöä 1950-luvun lopussa. Hän totesi seisaaltaan ajamisen olevan huomattavasti parempi tapa kuin istuminen, sillä ylempää näkee junan ja ympäristön paremmin ja samalla pääsee ylimääräisestä tärinästä eroon, jolloin jarrun hallitseminen on vaivattomampaa. Siitä lähtien Vuoristorata on tunnettu seisovista Jarrumiehistään.
Nykyään Jarrumiehellisiä vuoristoratoja on toiminnassa Vuoristoradan lisäksi enää kuusi kappaletta, joten Vuoristorata on erittäin harvinainen ja arvokas laite.
Kuvassa Jarrumiehen tyylinäyte kesältä 1962.
Kuva: Sky-Foto Möller / Helsingin kaupunginmuseo
Aikansa kenties tunnetuin Vuoristoradan-kävijä oli Urho Kekkonen, joka vieraili Linnanmäellä 25.7.1966. Vuoristorata-ajelua jännittänyt presidentti halusi kierrokselle samaan vaunuun mukaan seurueessa mukana olleen rovastin, jotta olo tuntuisi turvallisemmalta.
Kuvassa Kekkonen Vuoristoradan kyydissä vierellään Linnanmäen silloinen toimitusjohtaja Bo Ekelund. Jarrumiehenä kierroksella toimi Stig Lindholm.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Pituusrajoitukset otettiin Linnanmäellä käyttöön kaudeksi 1995, ja sitä ennen Vuoristoradallakin oli voimassa ikäraja. 1960-luvulla ikäraja ajelulle oli 12 vuotta.
Kuvassa nuorta herraa taitaa harmittaa, kun ei kyytiin päässyt, ja rouvakin on päättänyt jäädä katsomaan Vuoristoradan menoa jonotusalueen läheisyyteen.
Kuva: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo
1950-luvulla Linnanmäen asiakkaille oli tarjolla mm. bensiiniautorata, Kummitusjuna ja Rondo-tanssisali. Ylivoimainen suosikki oli kuitenkin Vuoristorata.
Vuoristorata on ollut Linnanmäen suosituin laite avaamisestaan lähtien.
Kuva: Monifoto / Helsingin kaupunginmuseo
Calypso pyöritti huvipuistokävijöitä Vuoristoradan edustalla 1960-luvun lopussa. Kuvassa myös näkyvä lastenkaruselli muodostaa Vuoristoradan kanssa legendaarisen parivaljakon. Karuselli, joka on rakennettu Saksassa vuonna 1896, on 125 vuotta vanha, mutta se saapui Linnanmäelle vasta vuonna 1954 – Vuoristorata on siis pisimpään Linnanmäellä viihdyttänyt ja huvipuiston vanhin alkuperäinen laite.
Kuva: Pekka Kyytinen / Museovirasto
Linnanmäellä oli 50 vuotta sitten tähän päivään verrattuna huomattavasti vähemmän laitteita ja rakennuksia, ja Vuoristorata hallitsi maisemaa massiivisena maamerkkinä. Vuoristoradan tunnelin ulkoseinässä oli pitkään erilaisten tupakkatuotteiden mainoksia, ja maailmanpyöräkin oli nimetty savukemerkin mukaan. Ulkomainonta kiellettiin tupakkalaissa vuonna 1978.
Ilmakuva huvipuistosta vuodelta 1973.
Kuva: Sky-Foto Möller / Helsingin kaupunginmuseo
”Tämän matkan haluaa varmasti tehdä koko Suomen kansa”, totesi Erik von Frenckell Vuoristoradan avajaisissa 13.7.1951. Kaupunginjohtajan lausahdus ei jäänyt kauas totuudesta – vuosittain kesäkauden aikana Vuoristoradan kyydissä huvittelee noin 800 000 vierasta. Kaiken kaikkiaan vuosikymmenten aikana Vuoristoradassa on arvioiden mukaan käyty yli 50 miljoonaa kertaa.
Kesällä 1973 Linnanmäellä ylitettiin ensimmäistä kertaa miljoonan vuosittaisen kävijän rajapyykki, ja Vuoristoradalla on ollut erittäin merkittävä rooli Linnanmäen suosion kasvattajana. Lähes jokaiselle huvipuistovieraalle kierros Vuoristoradalla kuuluu kesään.
Kuvassa lämmin kesäilma puhaltaa matkustajien kasvoille Vuoristoradan korkeimmassa ”ykkösmutkassa” aurinkoisena heinäkuun päivänä vuonna 1985, ja saman kokemuksen voi saada yhä Linnanmäellä.
Kuva: Juhani Meronen / Helsingin kaupunginmuseo
Vuoristoradan syntymäpäiviä vietetään joka vuosi 13. heinäkuuta. Vuoristoradan täyttäessä 40 vuotta radan keskellä olevalle kummulle asennettiin punainen neonkyltti, joka on paikallaan tänäkin päivänä.
Kuvassa Jarrumiehet poseeraavat ns. ”tekstikummun” päällä Vuoristoradan syntymäpäivänä 13.7.1991.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Vaikka kesällä usein aurinko paistaakin, joskus Vuoristorataa joudutaan ajamaan hyvinkin vaihtelevissa sääolosuhteissa. Äitienpäivänä 14.5.1995 Jarrumiehet yllätti lumisade, mutta junat liikkuivat siitä huolimatta.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Jarrumiehet tekevät joka vuosi opintomatkoja muihin huvipuistoihin ja käyvät tutustumassa niiden puisiin vuoristoratoihin. Linnanmäen Vuoristorataan eniten liittyvä vuoristorata maailmalla on tietenkin Bakkenin huvipuiston Rutschebanen, joka sijaitsee Kööpenhaminan ulkopuolella Klampenborgissa. Rutschebanen on avattu 1932 ja sen piirustusten mukaan on rakennettu myös Vuoristorata. Rutschebanenilla oli myös omat Jarrumiehet vuoteen 2009 asti, jolloin radan jarrujärjestelmät automatisoitiin. Ainoa alkuperäinen löytyy siis enää vain Linnanmäeltä!
Kuvassa Linnanmäen Jarrumiehet tutustumassa Rutschebaneniin vuonna 2002.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Jarrumiehet yhteispotretissa Vuoristoradan 60-vuotissyntymäpäivänä 13.7.2011. Kuvan Jarrumiehillä on yhteensä 175 vuoden kokemus Vuoristoradan ajamisesta, joten asiakkaat olivat juhlapäivänäkin turvallisissa käsissä. Entisaikojen muistoksi päälle puettiin vanhan ajan Jarrumiesten työasu eli kauluspaita ja kravatti.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Toivo ”Topi” Lipponen toimi Jarrumiehenä kausina 1975–2011. Hän aloitti työt Linnanmäellä laitetyöntekijänä vuonna 1974, ja seuraavana kesänä kenttäpäällikkö Pekka Oksanen lähetti Topin Jarrumiehen koulutukseen Vuoristoradalle. Topi toimi Jarrumiehenä kaikkiaan 37 kauden ajan, joista suurimman osan hän oli Jarrumies #1 eli virkaiältään vanhin töissä oleva Jarrumies. Topin päättäessä eläköitymisestään Jarrumiehet jäädyttivät Topin numeron 1 kunnianosoituksena hänen pitkästä urastaan Jarrumiehenä.
Kuva Vuoristoradan 61-vuotissyntymäpäivältä 13.7.2012, jolloin Topi ajoi viimeiset kierroksensa Vuoristoradalla.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Vuoristoradalla tehdään myös hyvin paljon asiakkaille näkymätöntä työtä. Rata ja junat tarkastetaan joka aamu ennen huvipuiston avaamista, ja talven aikana huvipuiston ollessa kiinni toteutetaan isoja huoltoja: kaikki junat puretaan ja huolletaan läpikotaisin, ja puuosia vaihdetaan uusiin aina tietyltä pätkältä. Vaihdettavat puuosat ja rataosuudet tehdään vanhojen mukaan, jotta Vuoristoradan kyyti pysyy samanlaisena kuin se on ollut jo 70 vuoden ajan.
Jatkuvan ja huolellisen kunnossapidon ansiosta Vuoristorata on pysynyt erinomaisen hyvässä kunnossa ja on periaatteessa ikuinen laite.
Kuvassa uusittu ”tekstikumpu” työn alla talvella 2013.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Jarrumiesten pitkäaikaisiin perinteisiin on kuulunut ns. torvijunien ajaminen kauden viimeisen päivän päätteeksi. Sillä juhlistetaan kauden päättymistä ja se on myös merkkinä muille työntekijöille sekä asiakkaille kesän lopusta.
Ennen torvijunaa ovat kesän Jarrumiehet kerääntyneet junaan ja pysäyttäneet sen Vuoristoradan korkeimpaan mutkaan, josta on katsottu päättäjäispäivän ilotulitus. Torvijunan on usein ajanut Jarrumies, joka lopettaa työt kyseiseen kauteen – arvokas ja ikimuistoinen tapa lopettaa vuosien ura Jarrumiehenä.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Kesäkauden viimeinen päivä on tärkeä Linnanmäen kausityöntekijöille ja myös Jarrumiehille. Vuosittain Vuoristoradalla ajetaan noin 42 000 kierrosta, joten puolen vuoden uurastuksen päätös jättää haikean olon. Tiedossa on seuraavat puoli vuotta uuden kesäkauden odotusta, ja joillekin kauden viimeinen päivä on myös työuran päätös Linnanmäellä.
Hymy oli herkässä kauden viimeisen illan Jarrumiehillä 19.10.2014.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Vuonna 2021 Vuoristorata täytti jälleen pyöreitä, kun mittariin Wanhalla Rouvalla tuli kunnioitettavat 70 vuotta. Vuoristorata on säilynyt historiansa aikana Linnanmäen ikonisimpana ja tunnetuimpana laitteena, ja legendan kyydistä nautti juhlakesänäkin satojatuhansia ihmisiä.
Jarrumestarit toivottavat kaikki lämpimästi tervetulleeksi nauttimaan jälleen tänä kesänä Vuoristoradan ihanista kyydeistä!
Kuva: Jarrumiesten arkisto
