1912
1950
1951
1952
1955
1957
1959
1962
1966
1967
1973
1979
1985
1991
1995
2002
2011
2012
2013
2014
2021
Näkymä ”Lintsiltä” vuonna 1912. Kukapa olisi tuolloin uskonut, että tällä paikalla olisi 39 vuotta myöhemmin Pohjoismaiden suurin ja Euroopan korkein vuoristorata?
Kuva: Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo
Sotavuosien jälkeen Suomessa elvytettiin uudelleen Lasten Päivä, hyväntekeväisyystapahtuma, jossa oli sirkusesityksiä, arpajaisia ja karuselleja. Pian yksittäisten tapahtumien järjestämisestä haluttiin siirtyä pysyvämpään muotoon, jolloin syntyi ajatus kiinteän huvipuiston perustamisesta Helsinkiin. Apua haettiin niin Ruotsista kuin Tanskasta, joissa oli pitkät perinteet huvipuistojen pyörittämisestä.
Huvittelukeskus päätettiin useamman eri suunnitelman jälkeen sijoittaa Vesilinnanmäelle, joka tuolloin oli pitkälti kallioista joutomaata kauempana Helsingin silloisesta vilskeestä. Nimensä kukkula oli saanut sillä sijaitsevista kahdesta vesitornista eli vesilinnasta. Huhtikuussa 1950 alkoivat vasarat paukkua, ja huvipuiston rakennus edistyi niillä resursseilla, joita sen aikaisessa Suomessa oli. Kaupungin omistaman maa-alueen vuokra-aika oli alkuun lyhyt, ja kaikki ajateltiin väliaikaiseksi. Tanskalaiset toivat mäelle huvilaitteita ja pelejä, joita Suomessa ei tuolloin juuri ollut.
Huvipuiston nimeä pohdittiin pitkään. Lasten Päivän toiminnanjohtaja Einari Haltiavuori päätti avaamista edeltävänä päivänä, että huvipuiston nimi on Linnanmäki, huvipuiston alueen nimen mukaisesti.
Linnanmäen avajaisia vietettiin lauantaina 27.5.1950. Vaikka huvipuisto muistutti hätäisesti rakennettua telttakylää, kaikki tutut huvipuiston osat – laitteet, pelit, esiintyjät, kioskit – olivat jo tuolloin läsnä. Tuosta hetkestä huvipuisto alkoi kehittyä, ja se johti myös Vuoristoradan rakentumiseen seuraavana vuonna.
Kuvassa Linnanmäkeä rakennetaan keväällä 1950.
Kuva: Helsingin valokuvataiteen museo
Vuoristoradan isä on rakennusmestari Valdemar Lebech (1884–1975) Kööpenhaminan Tivolista. Vejlestä Etelä-Tanskasta kotoisin ollut Lebech aloitti työt Tivolissa puuseppänä vuonna 1906, jolloin hän pääsi rakentamaan huvipuiston sisäänkäyntiä. Seuraavien vuosien aikana hän osallistui useiden huvipuistolaitteiden rakentamiseen ja oli johtamassa Tivolin legendaarisen Rutschebanen-radan rakentamista, joka avautui vuonna 1914. Myöhemmin hän johti puisten vuoristoratojen rakentamista myös Ruotsissa Lisebergissä (Bergbanan, 1923) ja Tanskan Bakkenissa (Rutschebanen, 1932).
Syksyllä 1950 Lebech saapui Linnanmäelle ja ehdotti puisen vuoristoradan rakentamista huvipuistoon. Puiston johto innostui ajatuksesta hankkia vetonaula kesän 1952 olympialaisia ajatellen. Radan haluttiin olevan käytössä jo seuraavana kesänä, joten rakentaminen oli aloitettava heti. Lebech kutsui Tanskasta useita asiantuntijoita, jotka olivat hänen kanssaan olleet rakentamassa aiempia vuoristoratoja. Lebech itse johti Vuoristoradan rakentamista.
Vuoristorata-urakan jälkeenkin Lebech pysyi yhteyksissä Linnanmäen kanssa ja häntä konsultoitiin mm. Vekkulan suunnitteluvaiheessa kesällä 1960. Lebech oli tuolloin myös mukana huvipuistojärjestö NAAPPB:n (nyk. IAAPA) toiminnassa, ja hän oli tuttu mies vuoristoratojen rakentajien ja huvipuistojen keskuudessa Yhdysvaltoja myöten.
Kuvassa Vuoristorataa rakennetaan keväällä 1951. Vasemmalta rakennusmestari Madsen, puutavaran toimittaneen sahan edustaja, Valdemar Lebech, Madsenin poika, Knud Lebech (Valdemarin poika) ja Svend Jarlstrøm. Kuvassa näkyy myös vesilinnan vartijan mökki, joka purettiin Vuoristoradan tieltä.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Tärkeä henkilö Vuoristoradan taustalla on myös tanskalainen Svend Jarlstrøm. Hänellä oli 1940-luvulla Aalborgissa peliautomaatteja rakentanut yritys. Jarlstrøm myös vuokrasi automaatteja paikalliseen Karolinelundin huvipuistoon.
Helsinkiin pysyvää huvipuistoa puuhanneet suuntasivat katseensa Tanskaan, sillä Suomessa ei ollut kokemusta kiinteän huvipuiston pyörittämisestä, mutta Tanskassa siitä oli jo tuolloin satojen vuosien perinteet. Keväällä 1950 Jarstrøm saapuikin Helsinkiin auttamaan Linnanmäen perustamisessa. Hän myös toi Tanskasta muutamia huvipuistolaitteita, sillä Suomessa sellaisia ei käytännössä ollut. Lisäksi Tanskasta tuotiin onnenpyörä- ja ampumapelit sekä 45 peliautomaattia. Jarlstrøm omistikin tuolloin lähes kaikki Linnanmäen laitteet ja peliautomaatit, joiden tuotosta hän sai 75 %.
Syksyllä 1950 alkoi suunnittelu puisen vuoristoradan rakentamisesta Linnanmäelle. Jarlstrøm oli Linnanmäen johdon kanssa samaa mieltä, että Vuoristorata oli saatava olympiakesäksi, mutta hän ei itse pystynyt rahoittamaan sen rakentamista. Hän ehdotti, että Lastensuojelun Keskusliitto lainaisi hänelle tarvittavat rahat ja saisi lainan katteeksi puolet Vuoristoradan tuotosta.
Jarlstrømin oli vaikea arvioida, mitä Vuoristorata tulisi maksamaan. Hän lainasi lopulta Lastensuojelun Keskusliitolta 25 miljoonaa markkaa Vuoristoradan rakentamiseen. Lainan takasivat Valdemar Lebech ja Karolinelundin huvipuiston johtaja Volmer Lind. Tämän jälkeen Lebech teki sopimuksen Vuoristoradan rakentamisesta. Sopimuksen mukaan radan käyttöönotto oli perjantaina 11.5.1951, Linnanmäen kauden avajaispäivänä. Vuoristorata jäisi Jarlstrømin omistukseen, mutta Lastensuojelun Keskusliitolle merkittiin optio radan lunastamiseen kolmen vuoden kuluessa sen avautumisesta.
Vuoristorata pysyi lopulta Jarlstrømin omistuksessa vuoteen 1959 asti, jolloin hän myi sen Lasten Päivän Säätiölle. Tämän jälkeen Jarlstrøm asettui Kööpenhaminaan ja perusti siellä vuonna 1963 yrityksen nimeltä Dansk Automatudlejning, joka maahantoi jukebokseja Saksasta.
Kuvassa Jarlstrøm poseeraa Vuoristoradan kyydissä 1950-luvun puolessavälissä.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Valdemar Lebech toimitti Linnanmäelle tanskalaisen Bakkenin huvipuiston vuoristoradan piirustukset vuodelta 1931, joiden pohjalta Vuoristorata rakennettiin. Pituutta lisättiin noin 100 metriä, jotta radasta saatiin 960 metriä pitkänä ja 23 metriä korkeana Pohjoismaiden tuolloin suurin vuoristorata.
Bakkenin radan suunnittelusta oli vastannut irlantilainen insinööri Walther Queenland, ja alkuperäiset piirustukset olivat englantilaisen F.J. Birdin käsialaa. Ernst Milne ja Jurgen Adler-Nissen tekivät Vuoristoradan rakenteiden tekniset piirustukset. Ensimmäiset piirustukset toimitettiin joulukuussa 1950, ja niitä saatiin edelleen vähitellen rakentamisen ollessa jatkuvasti käynnissä. Kaikkiaan piirustuksia oli yli 150 arkkia. Helsingin rakennustarkastusvirastoon toimitetut piirustukset on päivätty 22.5.1951, jolloin Vuoristoradan rakentaminen oli jo pitkällä. Virasto vahvisti piirustukset vasta 14.7.1951, jolloin Vuoristorata oli jo avattu yleisölle. Piirustuksien mikrofilmikopiot ovat tallessa viraston arkistossa.
Junat oli piirtänyt niinikään Bird, ja niiden piirustukset on päivätty lokakuulle 1931. Piirustusten yläosassa lukeekin “Bjaergbanen Bakken”, sillä junat rakennettiin suoraan esikuvansa piirustusten mukaan. Vuoristoradan junien rakentamista varten Linnanmäelle toimitettiin myös tanskalaisen konepaja Vølundin tekemiä piirustuksia, jossa mitat olivat Birdin piirustuksista poiketen millimetreissä. Vølund oli valmistanut Bakkenin junat keväällä 1932. Junien alkuperäisiä piirustuksia on tallessa Linnanmäen arkistossa.
Kevät 1951 oli kovaa rakentamisen aikaa. Vuoristorata oli alun perin tarkoitus avata huvipuiston avajaispäivänä 11.5.1951, mutta aikataulu oli aivan liian tiukka. Sodanjälkeisessä Suomessa oli tarvikkeista kova pula. Rataan käytetty puutavara toimitettiin Korvenrannan sahalta Järvelästä. Puuta radan rakentamiseen kului kaiken kaikkiaan 620 kiintokuutiometriä. Jotta rakentaminen pystyi sujumaan tauotta, lähtivät kuorma-autot Järvelästä aina edellisenä iltana, jotta puutavara oli valmiina Helsingissä aamuseitsemältä. Kiitokseksi urakasta Linnanmäki osti sahalle jyrsinlaitteen, joka on Järvelässä tallessa tänäkin päivänä.
Vuoristoradan junat puolestaan valmisti Helsingin Herttoniemessä toiminut konepaja Is-Te Oy, joka oli aiemmin valmistanut väestönsuojeluun liittyviä varusteita. Laite Oy rakensi varikon ja toimitti metalliosia. Vaijeria pyörittävä sähkömoottori ostettiin käytettynä, ja vaihdelaatikko tilattiin Ruotsista tammikuussa 1951.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Vuoristoradan rakentajat yhteiskuvassa harjannostajaisissa 11.6.1951. Rataa olivat rakentamassa Lebechin mukana tulleiden tanskalaisten lisäksi Linnanmäen omat miehet sekä ulkomaisia rakennusmiehiä mm. Itävallasta.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Vuoristoradan harjannostajaiset oli merkittävä tapahtuma, johon kutsuttiin rakentajien ja heidän perheidensä lisäksi myös arvohenkilöitä. Tarjolla vieraille oli mm. voileipiä ja pilsneriä. Puheita pitivät henkilökunnan päällikkö Bo Ekelund, Vuoristorata-urakan johtaja Valdemar Lebech sekä tanskalainen rakennusmestari Madsen. Juhlissa oli lisäksi musiikkiesityksiä.
Kuvassa pöydän vasemmalla puolella istuvat palopäällikkö Leo Pesonen, Helsingin kaupunginjohtaja Eero Rydman sekä Vuoristoradan puuhamies Svend Jarlstrøm.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Vuoristoradan avajaisia juhlittiin perjantaina 13.7.1951 kello 16. Ensimmäisellä kierroksella mukana olivat mm. apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell ja Lasten Päivän toiminnanjohtaja Einari Haltiavuori. Yleisölle Vuoristorata oli avoinna avajaispäivänä klo 18.30–23.30, ja ensimmäisenä iltana Vuoristoradan kyydissä kävi kaikkiaan 3 400 ihmistä. Läpi viikonlopun Linnanmäellä esiintyi Suomessa tuolloin suosittu yhdysvaltalainen lauluyhtye Delta Rhythm Boys.
Linnanmäki mainosti Vuoristoradan avajaisviikonlopun ohjelmaa Helsingin Sanomissa lauantaina 14.7.1951.
Linnanmäki laittoi 6.7.1951 paikallislehteen työpaikkailmoituksen, jossa kerrottiin, että “Vuoristoradan kuljettajiksi otetaan 20–35 v. ikäisiä, molempia kotimaisia kieliä taitavia ja hyvän fysiikan omaavia miehiä”. Seuraavana päivänä Linnanmäen toimistolle ilmoittautui porukka entisiä lentäjiä, jotka henkilökunnan päällikkö Bo Ekelund palkkasi ensimmäisen kesän jarrumiehiksi.
Yhteiskuvassa kesän 1951 jarrumiehet.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Ensimmäinen kesä 1951 oli Vuoristoradalle menestys, ja kyydissä kävi kesän aikana kaikkiaan 168 642 asiakasta. Lasten Päivän järjestelytoimikunnan kokouksessa 13.9.1951 todettiinkin: “Vuoristorata, johon toimikunta viime talven kokouksissa suhtautui sangen epäilevästi, on ylittänyt korkeimmatkin toivomukset. Vasta Vuoristoradan valmistuttua Linnanmäki on noussut maineensa kukkuloille.”
Kuvassa Vuoristorata iltavalaistuksessa vuonna 1952. Vuoristoradan kuuluisa valaistus – joka muodostuu kaikkiaan noin 3 000 lampusta – on ollut paikoillaan alusta asti.
Kuva: Monifoto / Helsingin kaupunginmuseo
Vuoristorata ja Linnanmäki Helsingin kesäolympialaisten aikaan heinäkuussa 1952.
Olympialaisten aikaan Linnanmäelle houkuteltiin väkeä, mutta loppujen lopuksi tavoitteesta jäätiin. Siitäkin huolimatta, että Vuoristoradan lisäksi kotimaisille huvipuistokävijöille oli muitakin elämyksiä tarjolla: huvipuiston Eetun baarissa myytiin Suomen ensimmäiset hampurilaiset juuri olympialaisten aikaan.
Kuva: Pekka Kyytinen / Museovirasto
Olympiakesä oli lopulta Linnanmäelle suuri pettymys, ja se aiheutti taloudellisia paineita, jotka jatkuivat läpi 1950-luvun. Huvipuistolla oli velkaa moneen suuntaan, ja Suomessa yleinen taloudellinen tilanne oli heikko, jolloin ihmiset käyttivät rajalliset varansa vain välttämättömiin menoihin. Kesällä 1953 Vuoristoradan tuotto oli laskenut neljännekseen ensimmäisen vuoden tuotosta.
Vuoristoradan rakentaminenkin oli maksanut lopulta 48 miljoonaa markkaa (nykyrahassa n. 1,8 miljoonaa euroa) eli lähes kaksi kertaa alkuperäisen arvion verran. Vuoristoradan toiminnan yllä oli useita vuosia tummia pilviä, ja monet arvioivat sen kestoiäksi vain 10–15 vuotta.
Kuvassa italialaisia olympiaurheilijoita Vuoristoradalla heinäkuussa 1952.
Kuva: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo
Monen mielestä yksi Vuoristoradan parhaista kohdista on niin sanottu ”laiturikumpu”, jossa etenkin ensimmäisen vaunun matkustajien takamus hyppää ilmaan. Samaa mieltä olivat ilmeistä päätellen Vuoristoradan kävijät jo vuonna 1955.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo
1950-luvulla Linnanmäen asiakkaille oli tarjolla mm. bensiiniautorata, Kummitusjuna ja Rondo-tanssisali. Ylivoimainen suosikki oli kuitenkin Vuoristorata.
Vuoristorata on ollut Linnanmäen suosituin laite avaamisestaan lähtien.
Kuva: Monifoto / Helsingin kaupunginmuseo
Vuoristoradan laiturialueen liput kertoivat huvipuiston kävijöille tarinaa – saammekin kiittää tanskalaisia siitä, että Vuoristorata saatiin Linnanmäelle. Jo vuonna 1957 huvipuistokävijöiden suosikkiherkkuihin kuului vohveli.
Kuva: Alvar Kolanen
Alkuvuosina Linnanmäen pyörittäminen ei ollut kovin organisoitua, vaan huvipuistossa toimi lukuisia keskenään sopimussuhteessa olleita tahoja. Svend Jarlstrøm omisti laitteet ja osan peleistä, Lauri Seiterä neljä peliä ja vedenneitohallin, ja kioskit erinäiset yksityiset toimijat. Vuonna 1956 tilanne päätettiin selkeyttää, ja kuusi suomalaista Linnanmäen toiminnassa mukana ollutta lastensuojelujärjestöä perusti Lasten Päivän Säätiön ylläpitämään huvipuistoa. Säätiön perustamisen myötä saatiin yksi Linnanmäen toiminnasta vastaava toimija ja huvipuistoa pystyttiin kehittämään tehokkaammin. Tällöin toimintoja alettiin hiljalleen siirtää ulkopuolisilta toimijoilta säätiölle.
Merkittävänä osana tätä hanketta oli huvilaitteiden ostaminen Svend Jarlstrømiltä huhtikuussa 1959. Siihen asti Jarlstrøm oli saanut Vuoristoradan tuotosta 80 % ja kaikkien muiden laitteiden tuotosta puolet. Kauppaan kuului 10 laitetta, ja kauppahinta oli yhteensä 40 miljoonaa markkaa. Tällöin myös Vuoristorata siirtyi huvipuiston omistukseen. 1960-luvulla taloustilanne alkoi korjaantua, ja Vuoristorata sinetöi paikkansa huvipuiston ykkössuosikkina.
Kuvassa vauhdin huumaa Vuoristoradan “kakkosmutkassa” 1950-luvun loppupuolella.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Jarrumiehet ovat ammattimaisen asiakaspalvelun lisäksi vastanneet aina ensisijaisesti Vuoristoradan turvallisuudesta. Jarrumiesten ammattitaidon takaa koulutus, jolloin opitaan toimimaan Vuoristoradalla ja ajamaan junaa. Aluksi istutaan viimeisessä penkissä kuunnellen kokeneen jarrumiehen opastusta, jonka jälkeen oppilas siirtyy itse jarruttamaan. Kun kouluttaja kokee, että oppilas hallitsee Vuoristoradalla toimimisen, saa hän ajaa itsenäisesti.
1960-luvulla jarrumiehen koulutus kesti 6 viikkoa, ja ikäraja työtehtävään oli 21 vuotta. Jo tuolloin koulutus sujui edellä mainitulla tavalla, aivan kuten nykyäänkin. Ensimmäiset jarrumiehet vuonna 1951 koulutti Tanskasta Bakkenin huvipuistosta tullut jarrumies.
Kuvassa jarrumies Bjarne Lund sulkemassa asiakkaiden turvapuomia 1960-luvun alussa.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Alun perin Vuoristoradan jarrumies teki työtään istuen omalla penkillään junan viimeisessä vaunussa. Jarrumiehillä oli voimassa sääntö, jonka mukaan ajon aikana seisomaan nouseminen oli kiellettyä. Stig Lindholm, joka toimi jarrumiehenä vuosina 1958–1973, oli ensimmäinen jarrumies, joka uhmasi tätä sääntöä 1950-luvun lopussa. Hän totesi seisaaltaan ajamisen olevan huomattavasti parempi tapa kuin istuminen, sillä ylempää näkee junan ja ympäristön paremmin ja samalla pääsee ylimääräisestä tärinästä eroon, jolloin jarrun hallitseminen on vaivattomampaa. Siitä lähtien Vuoristorata on tunnettu seisovista jarrumiehistään.
Nykyään jarrumiehellisiä vuoristoratoja on toiminnassa Vuoristoradan lisäksi enää kuusi kappaletta, joten Vuoristorata on erittäin harvinainen ja arvokas laite.
Kuvassa jarrumiehen tyylinäyte kesältä 1962.
Kuva: Sky-Foto Möller / Helsingin kaupunginmuseo
Aikansa kenties tunnetuin Vuoristoradan-kävijä oli Urho Kekkonen, joka vieraili Linnanmäellä 25.7.1966. Vuoristorata-ajelua jännittänyt presidentti halusi kierrokselle samaan vaunuun mukaan seurueessa mukana olleen rovastin, jotta olo tuntuisi turvallisemmalta.
Kuvassa Kekkonen Vuoristoradan kyydissä vierellään Linnanmäen silloinen toimitusjohtaja Bo Ekelund. Jarrumiehenä kierroksella toimi Stig Lindholm.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Bo Ekelund (1922–2011) työskenteli Linnanmäellä alusta asti, ensin henkilökunnan päällikkönä ja myöhemmin huvipuiston pitkäaikaisimpana toimitusjohtajana vuosina 1958–1987. Ekelund oli mukana toteuttamassa Linnanmäen tärkeitä uudistuksia, myös Vuoristorataa. Ekelund vastasi mm. ensimmäisten jarrumiesten rekrytoinnista. Hän asui vuosien ajan puutalossa Vuoristoradan naapurissa ja oli jatkuvasti läsnä Vuoristoradan ja työntekijöiden arjessa. Hänen johdollaan Linnanmäki kehittyi vuosikymmenten aikana nopeasti kyhätystä hökkelikylästä kansainväliset mitat täyttäväksi huvipuistoksi.
Kuvassa Ekelund kuvattuna Vuoristoradan varikon portailla 1960-luvun puolessa välissä.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Pituusrajoitukset otettiin Linnanmäellä käyttöön kaudeksi 1995, ja sitä ennen Vuoristoradallakin oli voimassa ikäraja. 1960-luvulla ikäraja ajelulle oli 12 vuotta.
Kuvassa nuorta herraa taitaa harmittaa, kun ei kyytiin päässyt, ja rouvakin on päättänyt jäädä katsomaan Vuoristoradan menoa jonotusalueen läheisyyteen.
Kuva: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo
Calypso pyöritti huvipuistokävijöitä Vuoristoradan edustalla 1960-luvun lopussa. Kuvassa myös näkyvä lastenkaruselli muodostaa Vuoristoradan kanssa legendaarisen parivaljakon. Karuselli, joka on rakennettu Saksassa vuonna 1896, on lähes 130 vuotta vanha, mutta se saapui Linnanmäelle vasta vuonna 1954 – Vuoristorata on siis pisimpään Linnanmäellä viihdyttänyt ja huvipuiston vanhin alkuperäinen laite.
Kuva: Pekka Kyytinen / Museovirasto
Vuoristorata talvehtii lumipeitteen alla kuukausien ajan joka vuosi. Aikoinaan talvitauko oli paljon nykyistä pidempi, sillä aina 2000-luvun alkuun asti Linnanmäki oli auki vain neljä kuukautta vuodesta, vapusta syyskuun ensimmäiseen viikonloppuun.
”Ihan vielä ei avata”, toppuuttelee vahtimestari Leander Kronqvist maaliskuussa 1967.
Kuva: Linnanmäen arkisto
Vuoristoradan kävijöille nykyisin tuttu ranneke otettiin käyttöön Linnanmäellä kesäksi 1989. Sitä ennen jokaista laiteajelua varten ostettiin yksittäinen lippu. 1970-luvulla kierron Vuoristoradassa maksoi aikuisilta 1,5 markkaa ja lapsilta markan. Liput Vuoristorataan ostettiin sisäänkäynnin katoksen alla olevista luukuista, jonka jälkeen matka jatkui tuttuun jonotusluiskaan ja edelleen junan kyytiin.
Kuvassa Vuoristoradan sisäänkäynti tunnelmallisessa iltavalaistuksesa 1960-luvun loppupuolella. Taustalla näkyy laiturin valoketju ja viirit, ja keltainen juna on parhaillaan ylittämässä nk. laiturikumpua.
Sisäänkäynnin rakennus purettiin tilanpuutteen vuoksi talvella 1979, jolloin Vuoristoradan viereen rakennettiin Monorail, nykyiseltä nimeltään Maisemajuna.
Kuva: Vilho Uomala / Museovirasto
Linnanmäellä oli 50 vuotta sitten tähän päivään verrattuna huomattavasti vähemmän laitteita ja rakennuksia, ja Vuoristorata hallitsi maisemaa massiivisena maamerkkinä. Vuoristoradan tunnelin ulkoseinässä oli pitkään erilaisten tupakkatuotteiden mainoksia, ja maailmanpyöräkin oli nimetty savukemerkin mukaan. Ulkomainonta kiellettiin tupakkalaissa vuonna 1978.
Ilmakuva huvipuistosta vuodelta 1973.
Kuva: Sky-Foto Möller / Helsingin kaupunginmuseo
Kuva: Linnanmäen arkisto
”Tämän matkan haluaa varmasti tehdä koko Suomen kansa”, totesi Erik von Frenckell Vuoristoradan avajaisissa 13.7.1951. Apulaiskaupunginjohtajan lausahdus ei jäänyt kauas totuudesta – vuosittain kesäkauden aikana Vuoristoradan kyydissä huvittelee noin 800 000 vierasta. Kaiken kaikkiaan vuosikymmenten aikana Vuoristoradassa on arvioiden mukaan käyty yli 40 miljoonaa kertaa.
Kesällä 1973 Linnanmäellä ylitettiin ensimmäistä kertaa miljoonan vuosittaisen kävijän rajapyykki, ja Vuoristoradalla on ollut erittäin merkittävä rooli Linnanmäen suosion kasvattajana. Lähes jokaiselle huvipuistovieraalle kierros Vuoristoradalla kuuluu kesään.
Kuvassa lämmin kesäilma puhaltaa matkustajien kasvoille Vuoristoradan korkeimmassa ”ykkösmutkassa” aurinkoisena heinäkuun päivänä vuonna 1985, ja saman kokemuksen voi saada yhä Linnanmäellä.
Kuva: Juhani Meronen / Helsingin kaupunginmuseo
Vuoristoradan syntymäpäiviä vietetään joka vuosi 13. heinäkuuta. Vuoristoradan täyttäessä 40 vuotta radan keskellä olevalle kummulle asennettiin punainen neonkyltti, joka on paikallaan tänäkin päivänä.
Kuvassa jarrumiehet poseeraavat ns. ”tekstikummun” päällä Vuoristoradan syntymäpäivänä 13.7.1991.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Vaikka kesällä usein aurinko paistaakin, joskus Vuoristorataa joudutaan ajamaan hyvinkin vaihtelevissa sääolosuhteissa. Äitienpäivänä 14.5.1995 jarrumiehet yllätti lumisade, mutta junat liikkuivat siitä huolimatta.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Jarrumiehet tekevät joka vuosi opintomatkoja muihin huvipuistoihin ja käyvät tutustumassa niiden puisiin vuoristoratoihin. Linnanmäen Vuoristorataan eniten liittyvä vuoristorata maailmalla on tietenkin Bakkenin huvipuiston Rutschebanen, joka sijaitsee Kööpenhaminan ulkopuolella Klampenborgissa. Rutschebanen on avattu 1932 ja sen piirustusten mukaan on rakennettu myös Vuoristorata. Rutschebanenilla oli myös omat jarrumiehet vuoteen 2009 asti, jolloin radan jarrujärjestelmät automatisoitiin. Ainoa alkuperäinen löytyy siis enää vain Linnanmäeltä!
Kuvassa Linnanmäen jarrumiehet tutustumassa Rutschebaneniin vuonna 2002.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Jarrumiehet yhteispotretissa Vuoristoradan 60-vuotissyntymäpäivänä 13.7.2011. Kuvan jarrumiehillä on yhteensä 175 vuoden kokemus Vuoristoradan ajamisesta, joten asiakkaat olivat juhlapäivänäkin turvallisissa käsissä. Entisaikojen muistoksi päälle puettiin vanhan ajan jarrumiesten työasu eli kauluspaita ja kravatti.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Toivo ”Topi” Lipponen toimi jarrumiehenä kausina 1975–2011. Hän aloitti työt Linnanmäellä laitetyöntekijänä vuonna 1974, ja seuraavana kesänä kenttäpäällikkö Pekka Oksanen lähetti Topin jarrumiehen koulutukseen Vuoristoradalle. Topi toimi jarrumiehenä kaikkiaan 37 kauden ajan, joista suurimman osan hän oli jarrumies #1 eli virkaiältään vanhin töissä oleva jarrumies. Topin päättäessä eläköitymisestään jarrumiehet jäädyttivät Topin numeron 1 kunnianosoituksena hänen pitkästä urastaan jarrumiehenä.
Kuva Vuoristoradan 61-vuotissyntymäpäivältä 13.7.2012, jolloin Topi ajoi viimeiset kierroksensa Vuoristoradalla.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Jarrumiesten pitkäaikaisiin perinteisiin on kuulunut ns. torvijunien ajaminen kauden viimeisen päivän päätteeksi. Sillä juhlistetaan kauden päättymistä ja se on myös merkkinä muille työntekijöille sekä asiakkaille kesän lopusta.
Ensimmäiseen torvijunaan kerääntyneet kesän jarrumiehet. Tämän torvijunan on usein ajanut jarrumies, joka lopettaa työt kyseiseen kauteen – arvokas ja ikimuistoinen tapa lopettaa vuosien ura jarrumiehenä.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Kesäkauden viimeinen päivä on tärkeä Linnanmäen kausityöntekijöille ja myös jarrumiehille. Vuosittain Vuoristoradalla ajetaan noin 42 000 kierrosta, joten puolen vuoden uurastuksen päätös jättää haikean olon. Tiedossa on seuraavat puoli vuotta uuden kesäkauden odotusta, ja joillekin kauden viimeinen päivä on myös työuran päätös Linnanmäellä.
Hymy oli herkässä kauden viimeisen illan jarrumiehillä 19.10.2014.
Kuva: Jarrumiesten arkisto
Vuonna 2021 Vuoristorata täytti jälleen pyöreitä, kun mittariin Wanhalla Rouvalla tuli kunnioitettavat 70 vuotta. Vuoristorata on säilynyt historiansa aikana Linnanmäen ikonisimpana ja tunnetuimpana laitteena, ja legendan kyydistä nautti juhlakesänäkin satojatuhansia ihmisiä.
Jarrumestarit toivottavat kaikki lämpimästi tervetulleeksi nauttimaan jälleen tänä kesänä Vuoristoradan ihanista kyydeistä!
Kuva: Jarrumiesten arkisto
